Kiitollinen

Vuosi sitten näihin aikoihin olin juuri heräilemässä sairaalassa. Ortopedian erikoislääkäri Timo Parkkila oli onnistuneesti poistanut minulta melkein kaksi vuotta hermoa painaneen välilevyn pullistuman ja laajentanut ympäröiviä hermoja. En ole varmaan koskaan aiemmin ollut yhtä kiitollinen mistään, kun hoitaja toivotti "huomenta" ja huomasin makaavani sängyssä selälläni ja kivuitta! Hetken kuluttua leikannut lääkärikin kävi kertomassa, että toimenpide on onnistuneesti suoritettu ja ohjeena, että painoa ei saa jatkossakaan päästää nousemaan sekä lihakset pidettävä kunnossa. Sen koommin en ole lääkäriä nähnyt, mutta lämmöllä muistelen ja usein.

(näin kaunis voi olla lokakuun lopun taivas)

Nämä selkävaivat on usein aika vaikeasti selvitettäviä ja ilmenevät jokaisella vähän eri tavalla. Mulla 4. ja 5. nikaman välillä oleva pullistuma painoi hermoja siten, etten pystynyt makaamaan selällään, seisomaan paikallaan, lopulta makaamaan mahallaankaan, mutta liikkumaan pystyin kohtuullisen hyvin. Se olikin varmaan ulkopuolisen silmissä omituista, että vielä leikkausta edeltävänä päivänä olin spinningissä, ihan leikkaukseen valmistavan fysioterapeutin luvalla.

Kyllä siinä parin vuoden aikana ehdinkin käydä aika monella fysioterapeutilla ja kaikenmaailman mahdollisissa hoidoissa. Jonkun aikaa mulla oli myös sairaalalta lainassa sellainen TENS-laite, välillä nukuinkin sen kanssa. Loppu ajan taisin selvitä järjissäni vahvasti keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden avulla.

Useita satoja euroja laitoin itsekin menemään hoitoon pääsyn nopeuttamiseksi, ja lopulta jo sain hoitoa ihan julkisillakin varoilla. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nyt olen elellyt jo vuoden "uuden" selän kanssa :D

Sitten tähän hetkeen...

 

Tältä kirjailijalta en ole aiemmin mitään lukenut. Ja olin positiivisesti yllättynyt. Lukunäyte:

 

"Tuula avasi haalarin ylimmät napit, löysäsi puseron kaulusta ja kyykistyi multakasan vierelle. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa ja maisteli mullan tuoksua nenällään. Se oli elämän tuoksu. Nokkosperhonen lepatti heinikossa, laskeutui kasalle ja jäi siihen aukomaan siipiään. Siivet olivat risaiset. Perhonen oli edelliskesäinen, talvehtinut varmaankin läheisen haavanrungon halkeamassa. Tuula hymyili. Perhonen oli selvinnyt talvesta, se oli jo vanha mutta lensi kuin nuori ja oli valmis löytämään kumppanin, rikkonainen mutta valmis parittelemaan ja saamaan jälkeläisiä."

 

 

 

Kirjan kannesta sain myös väri-inspiraation talven ensimmäiseen villasukkaan.

 

 

 

Tämä Vilan tarjoustakki kaipasi vielä lisää tuunausta. Liian monta samanlaista käveli viime syksynä vastaan ;) Eli ompelin helman vielä uudelleen, ja vuoriin eikä vuoreen niinkuin viimeksi kirjoitin :P Lisäksi tekstiililiimalla koristenauhaa hupun ja hihojen reunoihin ja taskujen yläreunoihin.